Kosmiset tanssit metsässä

Jatkoimme matkaa kahdestaan Pitkäjärven sammalpöydän katveesta ensin kohti Mäntyharjua ja sitten Kosmos Festivalia. Toiveidemme horisontissa kimalteli alkoholikaupan punaviinivalikoima, joka teljettäisiin lukkojen taakse kello kuudelta. Ilmassa oli roiskuvan hien ohella vähän urheilujuhlankin tuntua, kun kiidimme reipashenkisesti metsän läpi ja välillä mökkitieltä toiselle oikoen. Napostelimme eväätkin kävellessämme. Ehdimme kylille ajoissa ja saimme viinipullon ja ruokakassin verran lisää painoa rinkkoihin ja mahat täyteen pizzaa.

Mäntyharju on panostanut visuaaliseen viehättävyyteen.

Jatkoimme matkaa vielä muutaman kilometrin verran Vihreän kullan kulttuuritetä pitkin illan jo hämärtyessä. Päädyimme leiriytymään puroa tavoitellessamme todella tiheään nuoreen lehtimetsärisukkoon, josta oli vaikea löytää edes teltan kokoista avointa paikkaa. Kynsitulien loimussa ja suitsukkeen tuoksussa oli kuitenkin oikein kotoisaa istua iltaa ja maistella hyvin ansaittua viiniä.

Paikalleen asettuminen tekee risukostakin viihtyisän.

Seikkailimme aamupäivällä ulos pusikosta helteessä ja asfaltti oli kuumaa kävellä. Juomavettä piti suodattaa litratolkulla matkalle osuneesta purosta. Kohdalle pysähtyneen minibussin kuljettaja tarjosi meille kyytiä Kosmokseen. Minä kieltäydyin mitä kohteliaimmin, mutta Emmi otti tarjouksen vastaan, jotta jalkojensa rakot saisivat lepoa. Jatkoin matkaa yksin ilahtuneena kuljettajan ystävällisyydestä.

Olin noin neljän kilometrin päässä festivaalialueesta, kun käännyin 420-tieltä pienelle metsätielle ja konemusiikin säksätys alkoi erottua ympäristön suhinasta. Ääntä kohti oli helppo suunnistaa ja perille päästyäni Emmi oli siellä jo odottelemassa. Perustimme kodin metsään, löysimme ruoaksi näkkäriä Sriracha-kastikkeella ja saunoimme itsemme raikkaiksi. Puhtoisina hankkiuduimme musiikin pariin, mutta minua väsytti kävelyn jäljiltä niin paljon, että lyhyen festaroinnin jälkeen jaksoin vain jumittaa ja makoilla musiikkia kuunnellen. Katsoimme parhaaksi käväistä nukkumassa välillä.

Kahvin hörppimistä leirissä.

Heräilimme laiskasti uuteen festaripäivään puuroa keitellen, makkaraa paistellen ja kahvia hörppien. Laittauduimme pikkuhiljaa juhlakuosiin. Pääsimme vihdoin jossain vaiheessa päivää festarialueelle, joka oli pullollaan konepainotteista musiikkia neljän lavan voimin. Koneellisesti tuotettujen äänielämysten lisäksi tarjolla oli monenmoista kutkuttavaa kaikille aisteille, kuten sirkusesityksiä, maalaustaidetta, installaatioita, progejammailua skeittirampin äärellä, kiikkuja, riippumattoja, kaljakarsinoita, iloisia ihmisiä ja tuttujakin tyyppejä ja heimotovereita vaikka miten monta.

   

Roni taituroi tulen kanssa.

Metsään oli laitettu esille monenlaista ihmeteltävää,
kuten tämä virkattu mandala.

   

Juhlakansaa taikametsässä.

Metsän kuusikin kuuli musiikin kutsun.

Tanssitantereen tunnelmaa.

Metsän puiden katveessa oli auvoisaa tanssahdella ja nälän yllättäessa tunsimme basaarialueen ruokakojujen sulotuoksuisen kutsun. Täysin vatsoin asetuimme vaihteeksi livemusiikin äärelle. Juurisähkö ja Rinneradio tarjoilivat taas kerran maagisia kokemuksia. Yö soljui railakkaasti reivaten ja välillä lepuutimme jalkojamme suuressa kiikussa, joka oli kyhätty trukkilavoista, köysistä ja messumatosta ja ripustettu koivujen väliin roikkumaan. Kosmos on sikäli poikkeava tapahtuma Suomen festivaalikesässä, että siellä musiikki soi läpi yön ja juhlijoita varten on tarjolla runsaasti lepopaikkoja aivan esiintymislavojen tuntumassakin.

Aamu saapui siinä hengaillessamme, nousevan auringon ja ambient-musiikin hyväillessä tajuntojamme. Saimme auringosta energiaa ja palasimme jytkeen pariin vielä toviksi. Lopulta palasimme teltalle auringon ollessa jo korkealla. Iso osa juhlakansasta jäi vielä jatkamaan. Emmi nukkui vuorokauden ympäri. Itse kävin koleassa yössä muutaman tunnin kuutamoseikkailulla, mutta lopulta ajatus lämpimästä makuupussista ohjasi minutkin jatkamaan unia.

On helppo hymyillä, kun kädessä on lautasen täydeltä herkkynyyttejä.

Lepäilyä irroittelun lomassa.

Herätessämme karkeloista oli jäljellä enää muisto ja rakennelmia purkavat talkooporukat. Minulla oli haikea olo sulloeassani tavaroita rinkkaan. Tuntui, että aika oli kiitänyt liian nopeasti ja juhlat loppuivat kesken. Asiantuntijat väittävät, että leikki pitää lopettaa sen ollessa hauskimmillaan, jotta intoa riittäisi seuraavallekin kerralle.

Jatkoimme kävelyä Ristiinan suuntaan oikoen taas mökkiteitä ja metsiä pitkin. Kohtasimme pusikossa erään talon isännän, joka oli lähdössä kokemaan loukkujaan koiransa kanssa kivääri olallaan. Hän antoi luvan oikaista pihansa poikki tielle, jota pitkin pääsimme lampsimaan hyvällä rytmillä eteenpäin.

 Matka tuntui silti etenevän odotettua hitaammin ja kauppojen sulkemisaika lähestyi huolestuttavan nopeasti. Niinpä Emmi liftasi paikallisen pariskunnan kyydillä kylille ostamaan meille herkkuja ja kohtasimme jälleen kaupan edessä hillomunkin äärellä.

    

Majoituimme läheisessä talousmetsärisukossa, jossa tyydyimme jälleen kerran nippanappa teltan kokoiseen tasaiseen länttiin. Teimme vedenhakureissun läheiselle järvelle pusikon läpi pujotellen, kokkasimme ja nukahdimme nopeasti. 

Herättyämme menimme aamiaiselle paikallisen ravintolan lounasbuffettiin. Vasta muutamaa päivää myöhemmin hoksasimme, että tämä oli myös meidän vuosipäivämme juhla-ateria. Syötyömme ähkyyn asti Emmi nousi bussiin ja lähti kohti pohjoista. Minä jäin yksin sulattelemaan lähipäivien seikkailuja ja valmistauduin jälkiruokakahvia hörppien kohtaamaan Savonmuan mutkaiset tiet keskenäni.