Seikkailua Savossa

Savon taipaleeni muodostui pätkittäiseksi ja vaiherikkaaksi. Liekö maiseman kumpuilevuus, teiden mutkaisuus ja veden ja maan vuorottelu saaneet minussakin aikaan rönsyilyä. Tein muutaman välipyrähdyksen autokyydillä tai bussilla kokeakseni elämyksiä muualla kuin kävelyreittini varrella. Kävelin enimmäkseen yksin pitkin hiljaisia metsäteitä mietiskellen asioitani tai vain keskittyen kävelyyn, kehollisiin tuntemuksiini ja maisemiin.

Emmi kulki kanssani Leppävirralta Kuopioon ja vierailin sukulaisten luona Juvalla, Maaningalla, Iisalmessa ja Vieremällä. Lisäksi yövyin kavereiden luona Varkaudessa ja Kuopiossa. Muuten nukuin metsässä, joka oli suurimman osan ajasta sateen kastelema, vaikka aurinkokin näyttäytyi aina välillä.

Etappi oli siis melkoista vuorottelua erakkoelämän ja sosiaalisen kanssakäymisen välillä. Olen huomannut, että sivistyksen pariin ja ihmisten lämpimiin koteihin on helppo jumittua oleilemaan pidemmäksi aikaa kuin olen alunperin suunnitellut. Kävelyn jatkaminen on tuntunut työläältä ajatukselta ollessani pehmeän sohvan, modernin keittiön ja hyvän seuran äärellä. Kävelemään päästyäni olen kuitenkin nauttinut siitä ja ihmetellyt, miksi se tuntui niin vaikealta. Sitten lähestyessäni seuraavaa kyläilypaikkaa olen taas haikaillut vielä parin omassa rauhassa vietetyn päivän perään. Tuokin tunne on kadonnut heti päästyäni ihmisten ilmoille.

Sama käsillä olevan hetken venyttämiseen pyrkivä luonteenpiirteeni on noussut pintaan ollessani leirissä keskellä metsää. Makuupussista tai nuotion ääreltä on ollut vaikea irroittautua, varsinkin jos leiripaikka on ollut erityisen viihtyisä. Tuollaisina hetkinä ajattelen, että seuraava leiripaikka ei ehkä olekaan yhtä kiva ja pitää nauttia nyt, kun on kivaa ja nättiä. Kuitenkin jokaisessa leiripaikassa on lopulta ollut jotain hyvää, kunhan olen asettunut sinne kodiksi.

Kävelin Ristiinasta Juvalle sellaisia syrjäisiä teitä pitkin, joiden varrella ei ollut kauppoja. jouduin siis Ristiinasta lähtiessäni lastaamaan rinkkani täyteen ruokaa. Yritin löytää myös Itä-Suomen tiekarttaa, mutta eihän sellaisia enää löydy pienten kauppojen valikoimista älypuhelinten ja gps-paikannuksen aikakautena. Itselleni paperikartta tuo kuitenkin varmuuden tunneta, koska älyvärkit ovat herkkiä särkymään tai häviämään, mikäli akku ei kerkeä loppua jo ennen sitä. Huomasin moneen kertaan, että tablettinikaan ei toiminut kunnolla märkänä.

Matka oli hyvin märkä. Tiet olivat välillä mutavelliä ja leirissä turvauduin savuttavien nuotioiden lämpöön. Kävelin pitkiä matkoja kuroen kiinni jätättävää aikatauluani. Sateella uppouduin herkästi ajatusteni viidakkoon ja auringon näyttäytyessä ihailin maalaisidylliä. Eräänä päivänä isäni kävi vaimonsa kanssa moikkaamassa minua. He toivat tullessaan kartan ja veivät mennessään ylimääräistä tavaraani.

Päästyäni perille heidän luokseen Juvan syrjäseudulle heittäydyin lepotilaan. Saunoin, rapsuttelin kissoja, vaihtelin kuulumisia isäntäväen kanssa, söin paljon ja katsastin, millaista aivopesua televisiolla oli tarjottavanaan. Kävin isäni kanssa myös kalastamassa, mutta järvi oli harvinaisen hiljainen. Isäntäväki lähti etelänlomalle ja minä jäin vielä päiväksi lepäilemään ja tekemään varmuuskopioita kuvistani.

Päästyäni vihdoin jatkamaan matkaa sateetkin palasivat jatkamaan lotinaansa. Lähes helteiset lämpötilat ja rankkasateet vuorottelivat sopuisasti. Itse vuorottelin lyhyiden ja pitkien päivätaipaleiden välillä. Eräänä päivänä kävelin vain kymmenen kilometriä ja heti seuraavana 45 kilometriä. Tuona päivänä törmäsin sattumalta Viitostiellä äitiini ja hänen miesystäväänsä, jotka ottivat kannettavan tietokoneeni kyytiinsä ja veivät sen Kuopioon korjattavaksi.

Kävelin Joroisten kautta Varkauteen, jossa yövyin kaverini luona. Sieltä jatkoin kohti pohjoista ja Emmi tuli bussilla vastaan ja liittyi seuraani vähän ennen Leppävirtaa. Kävelimme iloisina Leppävirralla suoraan kauppaan ja haalimme kassillisen herkkuja mukaan. Kävimme vielä erityisen rasvaisella pizzalla ja sitten suuntasimme muutaman kilometrin verran Koirusjärveä ympäri. Meitä ei kiinnostanut kävellä Kuopioon asti Viitostietä pitkin, joten päätimme kulkea Koiruksen itäpuolta Puutossalmen lossille ja sieltä Kuopioon. Pimeys laskeutui ja rämmimme risukkoiseen ja kiviseen metsään hapuilemaan leiripaikkaa.

Aamun valjettua huomasimme kalliokukkulan päälle perustamamme leiripaikkamme olevan yllättävän viihtyisä, vaikka se olikin tuntunut pimeässä hankalalta paikalta. Vietimme siellä koko päivän syöden, loikoillen ja paistatellen auringossa ja tihkusateessa. Odottelimme autokyytiä Kuopioon, koska siellä olisi illalla kuulemma teknoa tarjolla. Purimme leirin ja varkautelainen kaverini tuli hakemaan meitä. Kemut olivat todella virkistävät ja juhlapaikka oli kauniilla Kallaveden rannalla. Juhlien jälkeistä tunnelmaa tosin varjosti se, että virvelini ja vaellussauvai varastettiin telttani vierestä. Kävimme lohturuoalla kiinalaisessa ravintolassa ja ahmin buffetista kolme kukkurallista lautasellista evästä. Pitkän kävelymatkan aikana mikään määrä ruokaa ei tunnu liian paljolta.

Palasimme bussilla Leppävirralle murtuneina varkauden uhriksi joutumisesta, mutta ilahtuneena hyvästä reissusta. Kävellessämme näimme nättejä kukkia ja mielemme kevenivät. Vuorokausirytmimme oli kääntynyt päälaelleen teknon melskeissä, joten kävelimme paljon pimeän aikaan. Eräänä yönä törmäsimme pieneen kauppaan, joka oli kerennyt mennä valitettavasti kiinni. Päätimme katsoa ruokatäydennyksiä kaupan roskiksesta. Lausuin ääneen toivovani löytyvän graavilohta, joskin tarkoitin kylmäsavulohta. Emmi sanoi kaipaavansa lämminsavulohta. Löysimme molempia. Lisukkeiksi löytyi vielä perunasalaattia, sieniä, hedelmiä, tomaatteja ja leivoksia. Kävelimme auringonnousuun asti ja sitten pysähdyimme metsään syöpöttelemään ja nukkumaan.

Kävely ilman vaellussauvoja tuntui äkkiseltään vaivalloiselta, koska olin tottunut käyttämään koko kehoani. Pysähdyimme askartelemaan uudet ja entistä ehommat sauvat jäntevästä pihlajasta. Uhrasin vertakin niiden puolesta sahaamalla itseäni peukaloon. Kepakoista tuli oikein mainiot kulkemisen apuvälineet ja kulku keveni huomattavasti ja saavuimme Puutossalmen lossille tohinalla. Oli kuitenkin jo yö eikä lossi kulkenut enää, joten leiriydyimme.

Aamulla isäni tuli tuomaan minulle uutta telttaa ja toi samalla oman virvelinsä ja kävelysauvansa minulle lainaan. Mukanaan hänellä oli myös veljeni ja tämän tyttöystävä, mikä oli mukava ylläri. Istuimme hiekkarannalla ja rupattelimme. Sitten isäni ehdotti, josko menisimme porukalla Juvalle saunomaan. Arvoin hieman, tulisiko reissusta turhan pätkittäinen, mutta laitoin sukulaisten kanssa oleskelun tärkeysjärjestyksessä sen verran korkealle, että totisesti kävimme Juvalla ja palasimme sitten parin yön jälkeen Puutossalmelle jatkamaan matkaa.

Lossimatkan jälkeen Emmi säästi jalkojaan liftaamalla Kuopioon ja minä kävelin sinne. Esittelin lapsuuden kotejani ja varhaisia temmellyskenttiäni. Illalla teimme mutkan muinaisissa sienestys-, ja marjastusmaisemissani Jynkänvuorella ja leiriydyimme sinne suuren puisen ja sammaloituneen pentagrammin viereen. Mustikkaisen aamiaisen jälkeen kävelimme Kuopion keskustaan murkinoimaan ja sitten yövyimme kaverin luona. Seuraavana päivä Emmi lähti taas pohjoiseen ja minä jatkoin taivalta Kallan siltojen yli ja kohti Maaninkaa ja äitini taloa, jonne kävelin rönsyilevien aatosten kanssa välillä umpimetsäänkin kompassin kanssa suunnaten.

Äitini luona pääsin taas rapsuttelemaan kissoja, saunomaan, loikoilemaan ja räpläämään korjattua tietokonettani, jonka pakkasin lähtiessäni rinkkaani painolastiksi. Oli taas niin kivaa olla kotoisassa ympäristössä, että lähtöni viivästyi päivällä ja sittenkin pääsin matkaan vasta illalla. Kävelin yötä myöten kohti Iisalmea. Syrjäinen tie oli todella rauhallinen kävellä ja tunnelma oli hetkittäin jopa maaginen. Menin auringon jo noustua nukkumaan sammalmättäikköön pystyttämääni telttaan.

Martikkalan ja Iisalmen välinen maaseutu oli kuin perinnemaisemia esittelevästä seinäkalenterista. Keli oli aurinkoinen ja se sai mielen kepeäksi. Ympärilläni oli joka puolella vaikuttavan näköisiä ukkospilviä, mutta yksikään hattara-alasin ei pudonnut niskaan. Saavuin mummoni luo Iisalmeen myöhään illalla ja hän kestitsi minua makaroonilaatikolla ennen nukkumaanmenoaikaa. Aamu ja hyvä osa päivästä meni rupatellessa ja mummon kertoillessa tarinoita elämästään.

Sitten lähdin kävelemään kohti bussiasemaa, koska suunnitelmissani oli tässä kohtaa joka kesäinen visiittini Karhofesteille, akustisen musiikin juhlille Kallaveden Karhonsaareen, jossa ei ole sähköä ja vesi otetaan lähteestä. Porukkaakin kemuissa on aina alle sata. Tiesin Emmin olevan tulossa pohjoisesta samalla bussilla, johon itse olin aikeissa hypätä. Emmi ei tosi tiennyt sitä ja hykertelin ilosta tietäessäni yllättäväni hänet.

Matkalla asemalle törmäsin enooni kuppilan terassilla ja hän kutsui minut kyläilemään luoksensa, kun kuljen Vieremän ohi. Asemalla Emmi yllättyi kahvikuppi kädessään ja kapusimme bussiin yhdessä. Matka Siilinjärvelle sujui riemuisasti ja jatkui herkullisesti pizzan äärellä. Saimme autokyydin Kallaveden rantaan äidiltäni ja hänen miesystävältään. Rannasta meidät noudettiin soutuveneellä saareen, jossa nautimme kaksi päivää ja yötä musiikista, luontopoluista, telttailusta, hyvistä tyypeistä ja lipun hintaan sisältyneestä vegesapuskasta. Tapahtumapaikkana toimi kaksi vanhaa puuhuvilaa pihapiireineen, rantasaunoineen ja nuotiopaikkoineen.

Aivan upeiden festien jälkeen Emmi palasi kotiinsa ja minä Iisalmeen. Kävin moikkaamassa vielä mummoani ja lähdin tien päälle. Enoni ja naisystävänsä luokse oli vain kahden päivän kävelymatka, mutta vietin siellä silti lepopäivän, koska oli niin mukava nähdä tyyppejä pitkästä aikaa. Kävimme pyytämässä järvestä haukia, savustelimme niitä ja saunakin lämpesi.

Jatkoin kohti Talaskankaan luonnnsuojelualuetta. Sinne johtava retkeilyreitti oli merkitty hyvin, mutta sitä pitkin ei ollut kulkenut juuri kukaan. Näytti siltä, että siitä oli kulkenut kahdesta neljään ihmistä ennen edellisiä sateita. Löysin kesän ensimmäiset kanttarellit yöpyessäni reitin varrella ja laitoin ne kattilaan käristymään aamupalaksi. Jossain kohti reitin varrella jätin Savon taakseni ja astuin Kainuuseen.